No niin - vaalit on nyt käyty, kansa on puhunut ja pulinat pois. Vaikka vähän on pakko kuitenkin pulista...

Minun ja tukiryhmäni osalta kampanja meni aikalailla nappiin. Äänimääräni oli 2592.  Viime vaaleihin verrattuna lisäsin kannatustani noin tuhannella äänellä. Läpimeno jäi kuitenkin viidensadan äänen päähän. Olin Uudenmaan Vasemmistoliiton listalla neljäntenä ja selkeästi porukan vahvin naisehdokas.

Täällä kotipesässäni Karkkilassa kannatukseni nousi entisestään. Kun viime vaaleissa sain Karkkilasta noin 900 ääntä, näissä vaaleissa niitä tuli 1299. Uskoisin, ettei tästä pikkukaupungista voisi yhdelle ehdokkaalle enempää irrota. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että peittosin täällä esim. Sauli Niinistön ja Matti Vanhasen mennen tullen (Niinistö 286 ääntä ja Vanhanen 394). Vasemmistoliiton kannatus Karkkilassa näissä vaaleissa oli huikeat 32,6 prosenttia, Keskusta 17,9 prossaa, SDP 17,7 ja Kokoomus 16,7. Ja näin se pitää Karkkilassa ollakin!

Me teimme siis omalla tontillamme mielettömän hienon vaalityön, josta haluan kiittää lämpimästi koko mahtavaa tukiryhmääni ja kaikkia minua äänestäneitä! Rutistuksemme ei riittänyt kuitenkaan läpimenoon, koska Vasemmistoliitolta nämä vaalit menivät suoraan sanottuna surkeasti. Vasemmistoliiton kokonaiskannatus laski 9,9 prosentista 8,8 prosenttiin. Tämä tarkoitti kahden paikan menettämistä ja yksi näistä paikoista lähti juuri Uudenmaan Vassareilta. Miten tässä näin pääsi käymään? Tehtiinkö puoluetoimistolla ihan oikeita taktisia vetoja? Oltiinko reilusti ja vilpittömästi oikeasti vasemmalla? Helppo se tässä on jossitella, mutta kyllä nyt puolueen taholla on selkeä itsetutkiskelun paikka.

Loistava asia näissä vaaleissa oli se, että nuori punavihreä Paavo Arhinmäki meni Helsingistä kirkkaasti läpi! Kyllä se niin on, että Paavo on Suomen ja hyvinvointivaltion ja Vasemmistoliiton Toivo, nyt kun porvarilliset rahan vallan tuulet alkavat puhaltaa.

Naisten määrä eduskunnassa kasvoi hieman näissä vaaleissa. Vasemmistoliitto sen sijaan on entistäkin ukkoutuneempi.  Joka tapauksessa hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!

Vaalipäivä lähestyy - ja vielä on tilaa spekuloinnille. Paljon kaikenlaisia "epävirallisia" mielipidemittauksia on meneillään. Yksi omalta kannaltani hauska löytyy osoitteesta kristallipallo.com, jonka äänestystuloksen mukaan olisin ainakin tällä hetkellä menossa läpi eduskuntaan!

Kansan Uutisten toimittaja soitti ja teki haastattelua huomiseen Viikkolehteen. Hän pyysi minua mm. ennustamaan, mikä tulee olemaan koko Vasemmistoliiton kannatus sunnuntain eduskuntavaaleissa. Vastasin varovasti 10,5.

Näiden vaalien alla Vasemmistoliiton kannatus on ollut koko ajan hyvässä nousussa. Kun syyskuun gallupeissa 8,9 prosenttia suomalaisista ilmoitti kannattavansa Vasemmistoliittoa,  nyt tänään julkaistussa HS-Gallupissa tuo luku on jo 9,7. Ainakin aikaisemmissa vaaleissa Vasemmistoliiton gallupluvut ovat yleensä näyttäneet reilusti alakanttiin verrattuna lopulliseen äänestystulokseen. Viime eduskuntavaaleissahan Vasemmistoliiton kannatus oli 9,9.

Mitä sinä veikkaat? Mikä tulee olemaan Vasemmistoliiton kannatus eduskuntavaaleissa 2007? Laita arvauksesi blogini kommenttiosioon. Lähimmäksi oikeaa tulosta veikannut saa palkinnoksi Paavo Arhinmäen "Punavihreä sukupolvi" -kirjan. (veikata voi nimimerkillä, yhteystietoja ei tarvitse laittaa, selvitämme ne sitten voittajan kohdalta erikseen). Ja huom! tämän kisan lopputulokseenhan voimme itse vielä vaikuttaa sunnuntaina!

Nettisivujeni vieraskirjassa on käynnistynyt keskustelu taiteen ja taiteilijoiden asemasta yhteiskunnassamme. Hyvä niin - kulttuuriasiat eivät ole paljoa saaneet huomiota näin vaalien allakaan.

Kulttuurilla on mielestäni erityinen arvo tässä nykyisessä hektisessä elämänmenossamme: se on henkireikä. Taide antaa meille taiteen "kuluttajille" mahdollisuuden rentoutua, se avaa uusia näkövinkkeleitä maailmaan, edistää suvaitsevaisuutta jne. Kaiken kaikkiaan taiteella on valtava yhteiskunnallinen ja jopa kansanterveydellinen merkitys. 

Valitettavasti on kuitenkin niin, että taiteen tekijät ovat maassamme lainsuojattomia. He ovat pudonneet käytännöllisesti katsoen kaiken sosiaaliturvan ulkopuolelle. Työkkäristä ei saa rahaa, jos mainitsee tekevänsä taidetta ja järjestävänsä esim. näyttelyn. Saadakseen
työttömyysturvaa taiteilijan on myytävä työvälineensä ja luovuttava työhuoneestaan. Toisaalta apurahoja ei saa, ellei ole näyttöjä. Ja jos taas osallistuu esim. näyttelyyn, ei sekään tiedä taiteilijalle usein muuta kuin kuluja - materiaalikuluja ei kuitata eikä näyttelykorvauksiakaan makseta. Jokainen muu työntekijä näyttelyvalvojasta lippukassaan ja siivoojaan saa kyllä korvauksen työstään - niin kuin tietysti kuuluukin. Ja eläkettähän näistä "harrasteluista" ei tietenkään kerry.

"No, mikseivät sitten tee sellaista taidetta, että se menisi kaupaksi?", kuulen nyt jonkun kysyvän. Erilaiset sponsorit, mesenaatit ja myynti- ja lipputulot ovat varmasti tervetulleita taiteen saralle, mutta yksin kaupallisten voimien armoille ei voi taidetta ja taiteilijoita jättää.
Emme voi ajatella niin, että vain se taide, joka myy, on tekemisen ja kokemisen arvoista. Siinä tapauksessa meillä on sitten vain huippukirjailija susankuronen (myyntilistojen kärjessä tällä hetkellä), idolsit ja juhanipalmut. Eipä jää paljon jälkipolville ihasteltavaa - eikä myöskään kulttuurivientiin tarjottavaa. Kysehän on laajemmin myös koko Suomi-kuvan ja kansallisen identiteettimme rakentamisesta.
 
Minulla ei ole mitään valmista ratkaisumallia taiteilijoiden perusturvan takaamiseksi. Asiaa on pyöritelty eri työryhmissä. Löytyykö ratkaisu kansalaispalkasta / perustulosta, vai jostain ihan muusta, se pitää nyt vihdoin selvittää. Taiteentekijöiden lainsuojattomaan asemaan on saatava parannus. Sitä vaaditaan myös tänään perjantaina eduskuntatalon portailla klo 12 alkavassa mielenosoituksessa. Lisätietoja saa osoitteesta: http://tatusotu.blogspot.com/.

Tukiryhmäni kulttuurirykmentti on viime aikoina ollut vahvassa vedossa. Ei ole ollut sellaista palkintojenjakogaalaa, jossa ei joku tukiryhmäläiseni olisi tullut huomioiduksi. Esim. viime sunnuntaina tukiryhmäläiseni Aki Kaurismäen elokuva Laitakaupungin valot palkittiin Jussi-patsaalla viime vuoden parhaana elokuvana. Parhaana dokumenttielokuvana puolestaan palkittiin Kenen joukoissa seisot, jonka musiikista vastasi tukiryhmäläiseni Heikki Valpola. (Huomasittehan, että leffaa esitetään ensi viikonloppuna ja ystävänpäivänä Karkkilassa?). Pari viikkoa sitten Venla-gaalassa (jossa itsekin olin työni puolesta paikalla - huomasitteko?) palkittiin viime vuoden parhaita draaman ja viihteen tekijöitä. Tukiryhmäläiseni Aleksi Salmenperän ohjaama Uudisraivaaja sai peräti kaksi Venlaa. Ja viime itsenäisyyspäivänähän tukiryhmäläiseni Jussi Raittinen sai oikein presidentiltä tunnustusta urastaan Pro Finlandia -palkinnon muodossa. Onnea teille kaikille! Kulttuurissa on voimaa! -salla

Ps.Käykäähän tutustumassa punavihreisiin tukijoukkoihini nettisivuillani - ja tervetuloa mukaan!